1.11.2018

Digitaalisia visioita on rakenneltu innokkaasti, allekirjoittanutkin on niistä päässyt laskuttamaan.

Mutta missä on toteutukset?

On isoja visioita maailmalta, mutta ei konkreettisia caseja läheltä.  Tiedättekö lihaksi ja vereksi muuttuneita teollisuusyritysten digicaseja? Siis Kempin ja Ponssen lisäksi?

Huonoja johtajia?

Kyllä, varmaan niinkin. Mutta minulla on toinen näkemys kentältä.

Digitalisaatiota julistavat kolmekymppiset ananastukat ja nyt elämänsä painekattilassa puristeltavat
yritysjohtajat eivät yksinkertaisesti ymmärrä toistensa tilannetta ja tarvetta.

Ensimmäinen maalaa isolla pensselillä ja ilman paineita uudesta digitaalisesta maailmasta ja liiketoimintamallien välisestä kilpailusta. Toistelee uberia, airbnbtä ja amazonia. Tarjottimella on digitaalista visiota, disruptiota, sosiaalista liiketoimintaa ja IoT:ia.

Jälkimmäinen miettii, miten punaisella kyntävän bisneksensä kuluja saa heti leikattua ja myynnistä rutistettua nopeaa kauppaa. Koska, jos kassa uhkaa loppua, loppuu myös kravattimiehen avaimien toimiminen firman autohallin lukkoon.

Ja kun tulevaisuus ja tämä päivä ovat liian kaukana toisistaan, tapahtuu kuuluisa jäätyminen. Ananastukan ja kravattimiehen todellisuudet eivät kohtaa.

Olin jonkin aikaa sitten lounaalla erään pörssiyhtiön toimitusjohtajan kanssa. Hänen yhtiönsä on poikkeuksellisen aikaansaava liiketoimintansa uudistamisessa. Tuli yhdessä pohdiskeltua, miksi suomalaiset yritykset ovat heikkoja digitaalisessa liiketoiminnassa.

Lounasseurani avasi minulle omaa pragmaattista ajatteluaan digitalisaation johtamisesta suunnilleen seuraavasti:

Asiat eivät useinkaan ole niin monimutkaisia, miltä ne saadaan näyttämään.

Katse tulee pitää oleellisissa asioissa. Keep it simple.

Ei helppoa, mutta välttämätöntä.

Ja sitten vielä tärkeämpi pointti, eli tekeminen.

Mitä konkreettisesti alkaa tapahtumaan…

Kädet reilusti saveen. Aloita pienin askelin, mutta aloita heti. Lite bättre, lite mera, varje dag. Elefanttikin syödään palasina.

Kokeile, epäonnistu, onnistu. Aloita helpoimmasta päästä.

Helppoa sanoa, mutta en voisi olla enempää samaa mieltä. Mutta älkää minua uskoko, uskokaan lounasseuraani.

Jani Virtanen, Hopper